Kansallismuseo – The National Museum

Kävin ensimmäistä kertaa Suomen kansallismuseossa ja pidin museosta paljon. Esillä oli Suomen koko historia aina esiajoilta nykyaikaan. Katseltavaa, luettavaa ja opittavaa riitti.

Kansallismuseo ulkoa päin

Kansallismuseon rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren sekä Eliel Saarinen. Museo rakennettiin pääosin vuosina 1905-1910

Kansallismuseon Karhu-patsas

Kansallismuseon Karhu-patsas

Kierroksemme kansallismuseossa alkoi esihistorialliselta ajalta, miltä ei ole olemassa mitään kirjoitettuja dokumentteja.

Susiluola

Susiluola

Kuvassa olevassa vitriinissä on esitelty Susiluolaa, mikä  on ensimmäisiä tunnettuja ihmisasumuksia. Susiluola sijaitsee Kristiinankaupungissa.

Hylkeen luuranko

Hylkeen luuranko

Tämä hylkeen luuranko on löydetty savesta, Närpiöstä. Sen kylkiluiden välissä oli luinen harppuuna, jolla kivikauden ihmiset n. 400 vuotta sitten ovat surmanneet hylkeen. Hylje on Grönlannin hylje, joka kivikauden jälkeen on hävinnyt Itämerestä kokonaan.

Kuppikiviä

Kuppikiviä

   Kansallismuseossa oli myös näytillä kuppikiviä, mitkä olivat mielestäni kiinnostavia. En ollut ennen kuullut kuppikivistä, saati nähnyt sellaista. Oli mielenkiintoista, mihin tarkoitukseen kuppikiviä oli alun perin kätetty.

Uhrikuoppiin jätettiin esim. viljaa suvun vainajille, haltijoille sekä maahisille hyvän onnen ja suosion toivossa. Jonkin kansanperinteen mukaan kuppikivien koloihin saattoi myös jättää murheita ja näin päästä eroon surutaakasta.

 

 

Seuraavaksi päästinkin jo keskiajalle. Kerroin jo aiemmin Pyhästä Henrikistä, mutta tässä on myös veistos, joka kuvaa katolisen Suomen suojeluspyhimystä. Kuva on hieman epäselvä, mutta pääasiassa veistos näkyy kuitenkin.

Pyhä Henrik, Sääksmäen kirkosta

Pyhä Henrik, Sääksmäen kirkosta

Veistos on tehty 1500-luvun alussa Pohjois-Saksassa. Pyhä Henrik eli Piispa   Henrik oli Suomessa vaikuttanut keskiaikainen kirkonmies.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kalevelaisen Runokielen Seuran mukaan Piispa Henrikin Surmavirsi menee näin:

Kasvoi ennen kaksi lasta,
ensimmäinen Englannissa,
toinen Ruotsissa yleni.
Herra sieltä Englannista,
se on Heinrikki Hämehen,
joka Ruotsissa yleni,
se on Eirikki kuningas.
Sanoi Heinrikki Hämehen
Eirikille, veljellensä:
”Lähtekäämme ristimähän
maita kastamattomia,
paikkoja papittomia,
tehkäämme kiviset kirkot,
kappelit rakentakaamme,
papin saarnoja sanella
kaiken kansan kuultavaksi!”
Sanoi Eirikki kuningas,
sanoin lausui, suin puheli,
Heinrikille, veljellensä:
”Älä lähde Suomen maalle,
paljon on sinne mennehiä,
ei paljon palannehia,
siellä on järvet jäätymättä,
joet juoksevat sulana.”
Sanoi Heinrikki Hämehen
veljellensä Eirikille:
”Kierrän järven Köyliössä,
selviän sulista joista.”
Pani varsan valjahisin,
orihille suitset suuhun,
pani ränget norsunluiset,
valjahat majavanluiset
hevon kaulan kahden puolen.
Kunnosti hevospelinsä,
reunat reessä kohdallensa,
eteen alttarin asetti,
reen perälle pienet kirjat.
Niin kohta ajohon lähti,
ajoi teitä talvisia
täydet kaksi vuorokautta,
eikä taukoa pitänyt.
Sanoi Eirikki kuningas
Heinrikille veljellensä:
”Jo tässä tulevi nälkä,
kun ei syödä eikä juoda
eikä purtua pidetä.”
”Lalli on lahden tuolla puolen,
talo vankka niemen päässä,
siellä syömme, siellä juomme,
siellä purtua pidämme.”
Saavuttuansa talohon
herra Heinrikki Hämehen
hevosille otti heinät,
paiskas penningit sijalle,
otti leivän uunin päältä,
heitti penningit sijalle,
vei olutta kellarista,
tarjosi rahan sijalle.
Siinä söivät, siinä joivat,
siinä purtua pitivät;
sitten lähtivät ajohon.
Kerttu, kelvoton emäntä,
pieksi suuta kunnotonta,
käytti kieltä kelvotonta:
”Kun tulee kylältä Lalli,
henkenne ei paljon paina!”
Kun Lalli tuli kotia.
niin Lallin paha emäntä
pieksi suuta kunnotonta,
käytti kieltä kelvotonta:
”Jo tässä kävi väkeä,
täss’ on syöty, täss’ on juotu,
tässä purtua pidetty,
viety heiniä hevosen,
hietaa annettu sijalle,
syöty leivät uunin päältä,
sijalle kivensiruja,
olut juotu kellarista,
santaa annettu sijalle.”
Paimen kirkui kiukahalta,
parkui poika pankoltansa:
”Vaimosi puhuu valetta,
elä usko tuota naista!”
Vaan Lalli pahatapainen,
mies kovin pahasukuinen,
kohta keihäänsä kokosi,
piru suuren kirvehensä,
sukset seinältä sivalti,
lykkäsi lylyn lumelle,
työnsi kalhun kaljamalle,
hiihti herrojen perähän.
Sanoi orja uskollinen,
lausui parka palvelija:
”Jo kuuluu kumu takana,
vieläkö ajan hevosta?”
Sanoi Heinrikki Hämehen,
palvelijallensa pakisi:
”Jos kuuluu kumu takana,
elä aja enää hevosta,
elä karkaa konkarilta.”
”Entä jos ne saavat kiinni,
vaikka vielä tappavatkin?”
”Poikkea nyt tien sivuhun,
kuuntele kiven takana.
Jos minut tavoitetahan
tai vaikka tapetahankin.
poimi luuni pois lumesta,
silkkisäkkihin sijoita,
se pane härän rekehen
härän Suomehen vedellä,
itseksensä astuskella.
Kussa härkä uupunevi,
siihen kirkko
tehtäköhön,
kappeli rakettakohon,
papin saarnoja sanella,
kansan kaiken kuultavaksi.”
Piispa joutui surman suuhun.
Vaan ei orja uskollinen
löytänyt lumen seasta
sormea ison isännän,
pyhän miehen peukaloa
kultasormuksen keralla.
Palasi paha kotia
keihäinensä, kirveinensä.
Orja kirkui kiukahalta,
palkollinen pankoltansa:
”Mistä mies lakin on saanut,
isäntä hyvän kypärän,
piispan hiipan, hirtehinen?”
Lalli tuo murehissansa
lakin päästänsä nykäisi:
siihen hiukset kiinni tarttui,
nahka lähti päälaesta.
Kiskoi sormuksen korean:
lihat irtosi mukana.
Niin tämän pahantapaisen
piispan raukan raatelijan
tuli kosto korkialta,
palkka mailman valtiaalta.
Nousiaisten nummimaalle
vetohärkä tuo väsähti.
Siihen piispa peitettihin,
Hämeen herra haudattihin,
kirkkokin rakennettihin
pyhän Heinrikin nimehen.
Kansallismuseossa oli nähtävissä myös vanhoja karttoja. Ne olivat mielestäni todella hienoja, koska ne oli käsin piirrettyjä kaikki ja näin ollen vaativat taitoa.
Pohjoismaiden kartta

Pohjoismaiden kartta

Vanha euroopankartta

Vanha euroopankartta

Eläimistä on tehty laukkuja myös jo kauan aikaa sitten.

Eläimistä on tehty laukkuja myös jo kauan aikaa sitten.

 

Kansallismuseossa oli niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää, ettei kaikki mielenkiintoinen mahdu mitenkään tähän mukaan, mutta yksi huone, jonka koin itse erityisen mielenkiintoiseksi oli valtaistuinhuone, jossa oli valtaistuin ja suuria maalauksia Venäjän keisareista ja keisarinnoista.

Valtaistuinhuone

Keisarinnat Elisabet Aleksejevna (1779-1826) ja Aleksandra Feodorovna vanhempi (1798-1860)

Keisarinnat Elisabet Aleksejevna (1779-1826) ja Aleksandra Feodorovna vanhempi (1798-1860)

Keisarinnat Maria Aleksandrovna (1824-80), Maria Feodorovna (1847-1928) ja Aleksandara Feodorovna nuorempi (1877-1918)

Keisarinnat Maria Aleksandrovna (1824-80), Maria Feodorovna (1847-1928) ja Aleksandara Feodorovna nuorempi (1877-1918)

Eetu Isto - Hyökkäys

Eetu Isto – Hyökkäys

Oli upeaa nähdä tämä maalaus itse omin silmin, koska olen nähnyt sen vaan niin monesti kirjan sivuilta tai internetissä. Maalaus on kuuluisa lähinnä sen symbolisuuden takia. Suomineito pitää kiinni lakikirjasta, jota Venäjän kaksipäinen kotka yrittää ottaa. Olen kiinnostonut jonkin verran taiteesta, joten sen takia varmaankin tämä jäi hyvin mieleeni.

Ulko-wc

Ekologinen ulkohuussi Mäntyharjulta

Tämä ulkohuussin kuva oli pakko ottaa mukaan vielä lopuksi ihan vain sen takiam että se on tuotu Mäntyharjulta, sieltähän olen nimittäin itsekin kotoisin. Oli jokseenkin hauskaa, että Suomen kansallismuseossa on mäntyharjulainen ulkohuussi. Huussi on ollut osana mäntyharjulaista taloa 1900-luvun puolivälissä. Se on tehty 1920-luvulla ja ollut satunnaisesti käytössä 2000-luvun alkuun asti.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s